Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat tänne

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Kirsikka

01.09.2019 09:28
Omenavirta

Tarina 12

Soturina


Elämäni oli kulunut nopeasti. Siskoni ja minä ollaan eletty normaaleja aikoja. Mitään ei ole vielä tähän mennessä tapahtunut. Päivät oli melkein samat. Aina heräsin partioon tai menin metsästämään. Tällä kertaa olin metsästämässä. Olin Ahvenlammella. Tuijotin keskittyneesti veden pintaa, jospa sieltä tupsahtaisi kala näkyviin? Hopeaa välähdystä ei kyllä tullut. Odotin silti kärsivällisesti. Aurinko pisti silmiäni. Huomasin hopeanvälkähdyksen ja kauhaisin kalan vedestä. Se täytti tuskin edes yhden kissan vatsaa, sillä se oli pieni ja se oli enemmän luuta kuin lihaa. *Kuitenkin syötävää.* ajattelin ja vedin kynnellä viillon vatsaan ja kala lopetti sätkimisen. Käänsin katseeni taas veteen. Tuijotin pintaa keskittyneesti ja pian tuli esiin ahven. Kauhaisin, mutta olin liian hidas ja kala pötki pakoon. Turhautuneena otin pikkukalan hampaisiini ja lähdin kävelemään kohti leiriä. Menin kiertelevää polkua pitkin. Yhtäkkiä mnua päin juoksi jänis. Vaistomaisesti upotin kynteni lihaan ja jänis valahti veltoksi. Puskien seasta ilmestyi Kiviroihu. "Ai hyvä! Sait jäniksen! Se livahti minulta karkuun." Kiviroihu sanoi. Katselin jänistä ja Kiviroihua. "Kyllä sinä autoit minua saamaan se kynsiini." vitsailin. Kannoin jäniksen hänen jalkojen juureen. Kiviroihu työnsi sen minulle takaisin. "Minulla on tämä pikkukala." sanoin ja näytin säälittävää kalaa. Kiviroihu nyökkäsi ja nosti kanin vahvojen leukojensa väliin. Kävelimme yhdessä leiriin. Laskimme saaliit tuoresaaliskasalle. Karviaistähti tuli luoksemme. "Etkö rakas tyttäreni saanut kun tuon pikku kalan?" hän kysyi. "Ei, vaan hän tappoi tämän jäniksen kun se livahti minulta pakoon ja Omenavirta vain sattui paikalle." Kiviroihu selitti. Karviaistähti nyökkäsi. "Selvä." hän sanoi. "Lähtisittekö mukaan Hunajahohteen iltapartioon?" Karviaistähti kysyi. Nyökkäsin, samoin Kiviroihu. "Meillä on vielä paljon aikaa, mennäänkö kävelylle?" Kiviroihu kysyi minulta kun olimme lähteneet isäni luota. "Sopii." vastaan. Menimme pääsisäänkäynniltä ulos. Kävelimme hiljaa, välillä tehtiin juoksunpyrähdyksiä. Pikkuhiljaa vaihdoimme suunnan takaisin leiriin. "Oliko niin, että olet Karviaistähden tytär?" Kiviroihu kysyy. Nyökkään. "Ja siskosi Pikkusiipi?" hän jatkaa. Nyökkään uudelleen. "Siskosihan on ihan emonsa näköinen." Kiviroihu jatkaa. Kohautan vain olkiani. Pääsimme leiriin. Emoni odotti pääsisäänkäynnillä Sulkalaulun ja Apilalehden kanssa. "Mennään." emoni toteaa ja mentiin muun partion kanssa takaisin ulos.

***

Palasimme iltapartiosta. Tuuliklaanin rajalla oli rauhallista. Kiviroihu käveli vierelläni. Meidän turkkimme melkein koskettivat. "Tavataan huomenillalla järvellä." Kiviroihu kuiskaa korvaani. Nyökkäsin. "Yritä olla menemättä iltapartioon." hän vielä lisäsi. Nyökkäsin uudelleen. Kävelimme leiriin. Hunajahohde meni kertomaan Karviaistähdelle, että rajalla on kaikki hyvin ja menee tuoresaaliskasalle. Huomaan että on itsellänikin hirmuinen nälkä. "Syödäänkö yhdessä?" Kiviroihu ehdottaa. "Tehdään niin." sanon ja Kiviroihu meni tuoresaaliskasalle ja haki lohen. Menimme yhdessä erään kaatuneen puun alle, joka teki meille varjoisan paikan. Söimme lohen nopeasti. Veimme tähteet pois ja mentiin soturien pesään. Käperryin ja tunsin kun Kiviroihu käpertyi viereeni. Pian nukahdin.

Vastaus:

20 kp:ta!

Nimi: Pilvi

31.08.2019 18:10
Varjoklaanin kissa
Luku 2

//Pihlajatassu on näissä tarinoissa vielä pentu.//

"Vattupentu! Missä olet?" huutelin metsässä tietämättä missä olin.
Vattupentu oli haastanut minut kilpailuun Varjoklaanin rajalle, kilpailussa oli kaksi sääntöä. Älä jää kiinni, äläkä kerro kenellekään kilpailusta.
Aloin jo miettiä oliko Vattupentu edes tulossa, Varjoklaanin rajalle.
*Hän varmasti odottaa minua siellä.* toisteli mielessäni, kunnes nenääni tulvahti uusi haju. Varjoklaanin haju. Istuskelin kivellä odottaen Vattupentua. Kun Vattupentu ei näyttänyt tulevan, nousin lähteäkseni.
Olin valmiina hyppäämään alas kiveltä, kunnes joku hyppäsi minun päälleni, ja putosimme molemmat alas.
"Kuka olet?" kysyin kammettuani ylös.
"Minä olen Kaarnatassu. Kuka sinä olet?"
"Olen Pihlajapentu." sanoin hieman epäileväsesti.
"Mitä sinä teet pentutarhan ulkopuolella?"
Selitin miksi olin rajalla.
"Vaikutat kivalta.. Nähtäisiinkö joskus uudestaan?" Kaarnatassu kysyi.
"Nähdään vain! Kävisikö ylihuomenna?" sanoin ja lähdin kävelemään pois päin.
"Käy hyvin. Nähdään siis silloin!" Kaarnatassu sanoi.

Vastaus:

18 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

31.08.2019 16:28
Omenavirta

Tarina 11

Vartiovuoro


Menin siskoni kanssa pääsisäänkäynnille vartioimaan. Kuu oli nousemassa. Katselin hiirenhiljaa siskoani, joka pyöri koko ajan paikallaan. Klaani oli nukkumassa, paitsi ne, ketkä surivat viheryskään kuolleita. *Harmi, etten minä pääse suremaan. No, sentään saan täältä surra heitä mielessäni.* ajattelin. Katsoin ylös taivaalle, jossa loisti kuu ja sen ympärillä lukuisia tähtiä. *Mikähän noista on Valovirta ja Saaripentu?* mietin. Katselin kuuta joka oli melkein pyöreä. Se merkitsi sitä, että pian olisi kokoontuminen. *Onnea Valovirta ja Saaripentu. Nauttikaa olostanne siellä missä ikinä olettekaan. Suojelkaa ja varjelkaa kaikkia.* rukoilin mielessäni. Suljin silmäni ja tunsin ilmavirran menevän kehooni. Hengitin ilman tuoksua, jossa oli mukana suruakin. *Nyt minä suojelen kaikkia muita viheryskältä ja kaikelta muultakin pahalta.* päätin ja jatkoin vartiointiani.

***

Huomasin ilokseni, että aurinko alkoi nousta ja näkökentästä tuli valoisampaa. Vartio oli onnistunut. Karviaistähti tuli luoksemme. "Vartionne on päättynyt tyttäreni. Te olette varmasti väsyneitä. Nyt pääsette nukkumaan." hän sanoi. Kävelimme väsyneenä soturien pesälle. Emoni tuli iloisena tervehtimään ja osoitti nukkumapaikkamme. Lysähdin pehmeille sammalille ja pian olin jo unessa.

//vähän lyhyt tällä kertaa//

Vastaus:

17 kp:ta!

Nimi: Jade

31.08.2019 12:51
Laahustin takaisin Rannikkopennun luokse kertomaan ikävät uutiset.
”Saaripentu on kuollut”, sanoin. Rannikkopentu lysähti maahan. Hänen silmissä roihusi yllättäen viha. En ollut koskaan nähnyt häntä niin vihaisena.
”Sitten kun minä olen iso, minä kostan tämän”, hän uhosi voimakkaasti. Kavahdin häntä ja lähdin juoksemaan. Miksi veli oli muuttunut niin äkkiä? Hän katsoi minuun pelottavasti. Tiesin sen, vaikka en katsonut. Palasin pentutarhaan ja asetuin makuu-aluselleni. Uni tuli hetken päästä. Rannikkopentu oli edelleen aukiolla. Hän oli ollut niin pelottava, että olisin kohdannut mäyränkin enemmin kuin hänet. Mutta hän oli silti veljeni. Miten voisin rakastaa häntä pelkäämättä?

Aamulla…
Heräsin kylmään tuulen vireeseen turkillani. Lehtisade oli tulossa. Ja sen mukana riista lähti. Emo oli tullut yön aikana pesään ja samoin Rannikkopentu. Muistin edelleen eilisen kostonhimon hänen silmissään. En pystyisi katsomaan häntä enää koskaan samalla tavalla. Kahden auringonnousun päästä oli kokous. En pääsisi vielä mukaan, mutta ehkä seuraavaan. Nousin istumaan ja ravistin sammaleet irti turkista. Näin punaisen jäljen poskessani. Makuu-alusissa oli piikki. Rannikkopentu vääntyili unisena ja etsin hiirenhiljaa piikkiä. En halunnut herättää.

Vastaus:

18 kp:ta!

Nimi: Kirsikka
Kotisivut: http://cat1net.suntuubi.com/user/?cat=6

31.08.2019 11:52
Omenatassu/virta

Tarina 10

Soturiksi


Katsoin ihmeissäni mestariani. "Mutta entä loppuarviointini?" kysyin ihmeissäni. "Se metsästys oli osa sitä. Mutta nyt menen ilmoittamaan päällikölle asiasta." Unikkosydän vastasi ja jatkoimme juoksuamme. Piakkoin olimme leirissä. Tapasin siskoni Pikkutassun. "Hei Omenatassu! Tiesitkö että meidät nimitetään sotureiksi?" hän kysyi. Nyökkäsin. "Unikkosydän sanoi minun olevan valmis." sanoin. "Niin Vaahterakasvokin." siskoni sanoi. Näin kun mestarini loikki kohti päällikön pesän edustalla katselevaa isääni. Hän katsoi surullisen näköisenä parantajan pesään. Katselin sinne ja muistin, että Valovirta oli kuollut leirissä riehuvaan viheryskään. *Ei kai ole tullut uusia uhreja sairaudelle?* mietin kauhistuneena. Kuulin kun joku yski pesässä. Se kuulosti pennulta. Katsoin tarkemmin ja näin sen olevan Rannikkopentu. *Voi pientä raukkaa.* ajattelin. Näin kun he katselivat pientä elotonta myttyä. *Sehän on Saaripentu!* älysin kauhistuneena tunnistettuani hänen turkkinsa. Keskityin takaisin Unikkosydämeen ja isääni. "Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä..." kuului isäni ääni. Vein nopeasti kalat tuoresaaliskasalle ja palasin siskoni luo. "Mennään." sanoin siskolleni ja menimme yhdessä aukealle. "Tänään me nimitämme kaksi uutta soturia." Karviaistähti aloitti katsoen virnistäen minuun ja siskooni. "Omenatassu, astu eteen." tottelin käskyä. ”Omenatassu, lupaatko noudattaa soturilakia ja puolustaa tätä klaania, vaikka henkesi uhalla?” isäni kysyi.
”Lupaan.” henkäisin.
”Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Omenatassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Omenavirtana. Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi ja innokuuttasi ja hyväksymme sinut Jokiklaanin täydeksi soturiksi.” Karviaistähti lausui.

***

Katselin, kun Pikkutassu nimitettiin soturiksi. "Tästä lähtien sinut tunnetaan Pikkusiipenä. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja innokkuuttasi ja hyväksymme sinut Jokiklaanin täydeksi soturiksi." Karviaistähti sanoi. Katselin kun Pikkusiipi istuutui viereeni. "Meidän tuoreiden sotureiden pitää perinteiden mukaisesti vartioida ensimmäinen yö puhumatta." Karviaistähti vielä lisäsi. "Kokous on päättynyt!" Kissat alkoivat hajaantua ja onnitella meitä. Toistin aina vain kiitos. Pikkuhiljaa se alkoi rasittaa minua. Aurinko alkoi laskea ja siristin silmiäni valosta. "Aletaan valmistautua vartioyöhömme." Pikkusiipi sanoi. Yhdessä me mentiin pienille unille, että jaksaisimme valvoa yön.

***

"Herätys." kuului kuiskauksena korvassani. Avasin silmäni ja näin emoni seisomassa edessäni. "Tämä ei ole teidän pesänne enää." hän jatkoi lempeästi. Katsoin ympärilleni ja huomasin meidän olevan oppilaiden pesässä. Sisareni oli jo herännyt ja näytti häpeävän. Minua alkoi nolottaa. "Ei se mitään. Tulkaa nyt, vartiovuoronne alkaa kohta." emo kehräsi. Nousin ylös ja menimme pesästä ulos. Katselin aurinkoa, joka oli melkein jo laskennut. *Toivottavasti nouset pian aurinko.* ajattelin. Menimme kohti pääsisäänkäyntiä. "Pikkuhiljaa vartiovuoronne alkaa." emo sanoi kun aurinko oli hävinnyt kokonaan.

Vastaus:

30 kp:ta!

Nimi: Jade

30.08.2019 13:28
Saaripentu oli parantajanpesässä. Rannikkopentua ja Jokipentua oltiin kielletty menemästä sinne. Valovirta oli kuollut, mutta Jokiklaanilla oli neljä uutta soturia.
”Kohta minustakin tulee oppilas”, sanoin innokkaasti. Rannikkopentu nyökkäili innokkaasti.
”Ja ajan kanssa minusta tulee päällikkö”, Rannikkopentu sanoi mahtailevasti.
”Ei vaan minusta”, sanoin tuohtuneesti. Sellainen hän oli aina. Itsevarma ja päättäväinen. Emo tuli parantajanpesästä…

”Miten Saaripentu voi?” kysyin hätäisesti. Emo pudisti päätään surullisena.
”Jos pian ei löydetä kissanmintua, hän kuolee”, emo sanoi. Henkäisin pelosta. Ei Saaripentu saanut kuolla. Pääni vilisi ajatuksia. Rannikkopentu keskeytti ajatukseni yskänpuuskalla. Oliko hänkin tulossa sairaaksi? Parantajanpesästä kuului säikähtänyt huuto. Emo juoksi ja minä seurasin. En voinut sille mitään. Kun saavuimme parantajanpesään, toivoin etten olisikaan tullut. Saaripentu makasi elottomana makuualusilla. Silloin minä päätin sen. En anna enää kenenkään kuolla. Minusta tulee parantajaoppilas.

”Jokipentu, voit mennä”, Omenalehto sanoi lempeästi.
”Minä haluan parantajaoppilaaksi”, möläytin. Niin parantaja kuin emo näyttivät hämmästyneiltä. Ja sen jälkeen lähdin Rannikkopennun luokse.

Vastaus:

Saat 17 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

29.08.2019 14:44
Omenatassu

Tarina 9

Metsästys


Oli kulunut monta kuuta ensimmäisestä päivästäni oppilaana. Seisoin pääsisäänkäynnillä. Odotin Unikkosydäntä. Katsoin kun mestarini tuli luokseni. "No tällä kertaa tulit kyllä ensin." hän kehräsi. Nyökkäsin innokkaana. "Mitä teemme tänään?" en voinut olla malttamatta kysyä. "Metsästetään." mestarini vastasi. Aloimme kävellä. "Mennään Ahvenlammelle." ehdotin, sillä siellä oli paljon ahvenia. Sen takia nimesin sen Ahvenlammeksi. Samalla se oli suosikkiriistapaikkani. "Selvä." Unikkosydän sanoi. Käveltiin jonkin aikaa ja piankin olimme koivujen ympäröimmällä lammella. Unikkosydän näytti merkin hännällään ja tiesin, että minä aloitan. Varoin, että varjoni ei osuisi veteen ja kyyristyin lammen reunalle. Odotin kalaa ja piankin näkyi hopean häivähdys. Kauhaisin käpälälläni vedestä kalan rannalle ja tein nopean tappopuraisun. Sitten kyyristyin takaisin rantaan. Tuijotin pintaa keskittyneesti ja tuli taas kala näkyviin. Tällä kertaa se oli ahven. Kauhaisin. Se oli yllättävän painava, mutta sain sen heitettyä rannalle. Itse putosin veteen. "Apuaa!" huusin. Tuntui etten jaksaisi enää vaikka räpistelin kuinka kovaa. *Nyt on varmaan aikani.* ajattelin surullisena, en ollut valmis hukkumaan ja lähteä Tähtiklaaniin. Näköni sumeni. Tunsin, kuinka joku otti niskasta kiinni ja nosti minut vedestä. Hytisin kylmästä. Näkö selveni ja näin Unikkosydämen pitelemässä niskastani kiinni. Mestarini sseisoi keskellä lampea vatsakarvat tuskin hipoen vettä. Katsoin mestariani nolona. "Nyt ainakin kävit uimassa." Unikkosydän mumisi niskani välistä. Hän laski minut kuivalle maalle. "Juostaan järvelle. Se lämmittää." mestarini ehdotti. Nyökkäsin ja lähdimme juoksuun. Pysyttelin mestarini takana. Lämpö alkoi virrata ympäri kehoani. Unikkosydän vaihtoi yhtäkkiä suuntaa kohti leiriä. Olin siihen mennessäjo lämmennyt. "Mitä nyt?" kysyin. "Sinut on aika nimittää soturiksi." mestarini kertoi.

//tämä on eri IP-osoitteesta, koska tämä on tietokoneeni ja se toinen on puhelin, puhelimesta on nyt akku loppu :(//

Vastaus:

Saat 24 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

25.08.2019 19:22
Omenatassu

Tarina 8

Reviiri


Juoksin Unikkosydämen perässä ja sain hänet vihdoinkin kiinni. "Anteeksi, unohdin että olet minua paljon pienempi." Unikkosydän sanoi pahoittelevasti. Katsoin häntä säihkyvin silmin ja nyökkäsin. Jatkoimme matkaa yhdessä, vähän hitaammin. "Tuolla on Varjoklaani." mestarini sanoi. Nuuhkaisin yhtä kuusta. "Hyi mikä lemu!" naukaisin inhoten. Mestarini alkoi kehrätä huvittuneena. Menimme rannalle ja menimme sen rantaa pitkin. Meillä meni jonkin aikaa, en edes tiennyt, että kuinka paljon aikaa oli jo mennyt. Saavuimme suolle. "Tuolla suoalueen toisella puolella on Tuuliklaani." Unikkosydän sanoi. Kurkotin päätäni, niin että näkisin suoalueen taakse. Siellä oli luonnottoman näköinen pesä ja sen takana niittyjä. "Ai niin, tuo kökötys on hevospaikka, jonka kaksijalat ovat rakentaneet." mestarini lisäsi. Ihmettelin asiaa, mutta en jaksanut kysyä, sillä käpäliäni särki pitkästä matkasta. "Olet varmaan väsynyt. Mennään leiriin." Unikkosydän sanoi ja kävelimme kohti leiriä. Käpäliäni särki ja uupumus tuntui lihaksissani. Vihdoinkin pääsimme leiriin. "Varmaan sinulla onkin nälkä." Unikkosydän totesi. Menin tuoresaaliskasalle ja valitsin ahvenen. Menin oppilaiden pesän edustalle ja haukkasin palan kalasta. Huomasin yllättäen, kuinka nälkäinen olin. Söin ahvenen loppuun ja vein ruodot pois. Menin oppilaiden pesälle ja näin siskoni Pikkutassun keskustelemassa Läiskätassun ja Liitotassun kanssa. "Ja kynsiäni särki työni jälkeen, ai hei Omenapentu!" Pikkutassu tervehti. "Omenatassu." naurahdin painottaen sanaa tassu. Pikkutassu alkoi kehrätä. "Ihan sama. Mitä teit tänään?" siskoni kysyi. "Kävin katsomassa reviiriä." vastasin. "Entä sinä?" Siskoni loi minuun kadehtivan katseen. "Minä vaihdoin makuualusia. Kynsiä särkee." hän valitti. "No minullapas jalkani." sanoin hilpeästi. Siskoni murahti ja käpertyi palloksi. Kohautin olkiani Läiskätassulle ja Liitotassulle ja käperryin itsekin.

Vastaus:

Saat 26 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

24.08.2019 14:30
Omenapentu/tassu

Tarina 7

Nimitykset


Minä ja siskoni juoksimme kohti aukiota. Näimme koko Jokiklaanin paikalla. Yhtäkkiö minua alkoi pelottaa. Pikkupentukin alkoi täristä kauttaaltaan. *Entä jos saan huonon mestarin? Olenko minä huono oppilas? Ei osaa mitään? Käyttäytyä? Pääsenkö soturiksi?* päässäni vilisi kysymyksiä. Eteemme tuli emomme. "Missä te olette olleet? Miten sotkitte itsenne noin?" emomme kysyi raivon partaalla tuijottaen meidän sekalaista ja sammaleista turkkiamme. "Olimme tutustumassa oppilaiden pesään." Pikkupentu sanoi. "Me taistelimme." vastasin toiseen kysymykseen. "Voi teitä pentuja." emo jupisi hiljaa. Nopeasti hän alkoi nuolla meitä siisteiksi. Annoin emon karhean kielen sivellä turkkiani. Nopeasti hän vetäytyi pentujensa luota. "Menkää nopeasti. Klaani odottaa." emo sanoi lempeämmin ja minä siskoni kanssa mentiin eturiviin. Katsoin isäni Karviaistähteä silmiin. "Olemme kokoontuneet tänne julistamaan kahta uutta oppilasta." isäni aloitti. "Omenapentu, astu eteen." Kävelin pelokkaana naamakkain isääni. "Omenapentu on saavuttanut kuuden kuun iän, ja hän on valmis soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Omenatassu. Sinun mestarisi tulee olemaan Unikkosydän. Toivon, että Unikkosydän siirtää kaiken tiedon sinulle. Unikkosydän, olet valmis ottamaan oppilaan." Karviaistähti sanoi ja kutsui hännällään Unikkosydäntä. "Olet saanut hyvää koulutusta Raitahännältä, ja olet osoittanut olevasi urhea ja kärsivällinen. Odotan, että siirrät kaiken tälle nuorelle oppilaalle." isäni sanoi. Unikkosydän tuli eteeni. "Nyt meidän pitää koskettaa nenillämme." Unikkosydän kuiskasi. Nostin nenääni niin ylös kuin ylsin ja tunsin nenässäni Unikkosydämen nenän. Sitten istuimme takaisin paikoilemme. Katselin kun Pikkutassu sai mestarikseen Vaahterakasvon. Tuijotin häntä innostuneena silmiin kun hän tuli istumaan takaisin viereeni. "Pikkutassu, Omenatassu, Pikkutassu, Omenatassu!" klaani alkoi hurrata. Säikähdin ja löin vahingossa pääni siskooni. "Varo vähän!" hän kivahti. Noloontuneena menin takaisin paikalleni. Hurraukset vaimenivat. "Klaanikokous on päättynyt!" Karviaistähti julisti ja kissat alkoivat hajaantua. Loikin Unikkosydämen luo. "Mitä teemme tänään?" kysyin innokkaana. "Käymme katsomassa reviiriä." mestarini vastasi. Aloin hypellä innosta. "Milloin lähdemme?" kysyin innosta täristen. "Nyt." Unikkosydän vastasi ja loikki kohti leirin sisäänkäyntiä. Juoksin hänen peräänsä. Pääsin ulos leiristä ja katsoin metsää. "Vau!" henkäisin. Sitten jatkoin juoksuani Unikkosydämen perässä.

Vastaus:

Saat 25 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

21.08.2019 21:42
Omenapentu

Tarina 6

Viimeiset hetket pentuna


Heräsin innokkaana. Tänään olisi nimitysmenoni! Nousin ylös ja katsoin sikeästo nukkuvaa siskoani Pikkupentua. "Herätys unikeko!" naukaisin tämän korvaan. Unessa Pikkupentu läpsi korvaansa. Pyöritin silmiäni. *Hölmö karvapallo.* ajattelin huvittuneena. Aloin kutittaa Pikkupentua vatsasta. Pikkupentu alkoi kiemurrella. Sitten Pikkupennun hohtavat siniset silmät tulivat näkyviin. Ne tuijottivat minua kysyvänä. "Etkö muista?" kysyin virnuille. Silmät kirkastuivat ja Pikkupentu nousi kiireisesti ylös. Noustessaan hän menetti tasapainonsa ja lysähti emon päälle. Aloin kehrätä kovaa. *Tänään oli viimeinen yöni täällä pentutarhassa emon kanssa.* tulvahti mieleeni ja minua alkoi harmittaa. *Onneksi nukun sentään vielä Pikkupennun kanssa.* lohdutin itseäni. Emo murahti Pikkupennun kupsahtaessa hänen päälleen. Tajusin, että emo oli herännyt. "Kauheaa! Te olette sotkenneet turkkinne tyystiin!" hän sanoi henkäisten. Sitten hän kävi minun kimppuuni. Hän alkoi nyppiä sammaleet turkistani ja nuolla karvani sileäksi. Kuulin siskoni kehräämässä vieressä. "Älä nyt hätäile emo!" naukaisin hieman hätääntyneenä. Mutta emoni vain jatkoi siistimistäni. Tovin kuluttua emo lähti pois ja meni siskoni kimppuun. Nyt oli minun aikani kehrätä Pikkupennulle. Katselin kun siskoni yritti päästä pakoon emomme karheasta kielestä. Siskoni oli jopa likaisempi kuin minä. Päästyään emon nuolemisesta Pikkupentu tuli minun luo. Hän mulkaisi minua varoittavasti. Virnuilin hänelle. Hän läpsäisi leikkisänä minua korvasta. "Olet hippa!" Pikkupentu naukaisi iloisena. Hän juoksi pois pentutarhasta. Seurasin perässä. Hän juoksi kohti oppilaiden pesää. Minulla oli vielä iso etäisyys siskooni, kun hän katosi oppilaiden pesään. *Hahhaa!* ajattelin. Hidastin askeleeni hiiipimiseksi. Päästyääni suuaukolle tarkkailin näkymättömissä siskoani. Hän kökötti nurkassa sammaleiden alla. Loikkasin hänen kimppuunsa. Yllättyneenä Pikkupentu hypähti pois sammaleista ja laskeutui päälleni. Aloimme kiemurrella yhtenä karvakasana sammaleet lentäen. "Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään..." kuului tuttu ääni. En kuullut enempää, sillä kissat alkoivat hyöriä aukiolle. Silti tiesin mitä se merkitsi. Minut ja siskoni nimitetään oppilaiksi.

Vastaus:

Saat 19 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

19.08.2019 22:40
Omenapentu

Tarina 5

Innokkaat pennut


Oli ilta. Hyppelin emoni vieressä pentutarhassa Pikkupennun kanssa. Saimme kuulla, että huomenna pääsisimme oppilaiksi. "En malta odottaa, että pääsen oppilaaksi!" naukaisin innoissani. "Niin, haluaisin jo tietää tulevan mestarini." Pikkupentu jatkoi. "Eipäs nyt hätäillä." emoni rauhoitteli. En voinut olla silti lopettamatta hyppimistä. "En jaksa odottaa!" naukaisin. "Menkää vaikka leiriin juoksentelemaan, ehkä se saa teitä vähän rennommaksi." emo naurahti. Nyökkäsin siskoni kanssa ja lähdimme pois pentutarhasta. Juoksimme oppilaiden pesälle. *Tästä tulee pian pesämme.* ajattelin. Samalla tajusin, että tänään on viimeinen yö pentutarhassa emon kanssa. *Tulen kaipaamaan emoni vierellä oleskelun.* ajattelin harmistuneena. Katselin kun emo kävi tuoresaaliskasalla hakemassa kalaa. *Onneksi hän on sentään lähelläni leirissä.* ajattelin. Pikkupentu kurkisti sisään oppilaiden pesään. Hän työntyi sinne sisälle. Menin perässä. "Puhdasta." Pikkupentu sanoi. Nyökkäsin. Tylsistyin katsomaan pesää ja menin ulos pesästä. "Odota Omenapentu!" Pikkupennun ääni kuului oppilaiden pesästä. Kuului käpälien askelia ja Pikkupentu tuli ulos. "Mennään jo." sanoin. "Minne?" siskoni kysyl. "No jonnekkin." vastasin. Lähdimme kävelemään rinnakkain leirissä. Tuoresaaliskasan luona vatsani alkoi kurnia. Näin myös Pikkupennunkin tuijottavan lumoutuneena tuoresaaliskasaa. "Syödäänkö?" kysyin. Siskoni nyökkäsi hitaasti irrottamatta katsettaan herkullisen näköisistä saaliista. Otin meille ahvenen ja kävimme istumaan yhdelle kannolle. Maiskuttelimme hiljaa kalaa. Syötyämme heitimme rippeet pois ja aloimme valmistautua nukkumaanmenoon. Menimme pentutarhaan. Nuolimme itsemme puhtaaksi ja sitten poistimme toistemme makuualusista roskat. Sitten tein rituaalikierrokseni ja käperryin nukkumaan.

Vastaus:

Saat 17 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

19.08.2019 10:18
Omenapentu

Tarina 4

Riistaa


Heräsin aamulla auringon lämpimiin säteisiin. Oli kulunut todella monta auringonnousua siitä, että olin törmännyt Unikkosydämeen. Oli mukavan lämmin, kun olin siskoni ja emoni kanssa lämmittelemässä pentutarhassa. "Minulla on nälkä!" aloin valittaa. Yritin päästä juomaan maitoa, mutta emo ei päästänyt. "Haluan maitoa!" siskonikin yhtyi mukaan. Emo työnsi meidät kauemmaksi. "Te ette saa enää maitoa. Teidän on nyt aloitettava syömään lihaa." emo sanoi. "Mutta minä haluan maitoa!" Pikkupentu väitti vastaan. "Ette voi elää sen kanssa koko elämäänne." emo sanoi vähän ärtyneenä vastaan. Hän lähti tuoresaaliskasalle ja haki sieltä kalan. Hän laski sen meidän eteemme. "Kumpi ottaa ensimmäisen haukun?" emo kysyi ystävällisemmin. Peräännyin taaksepäin. Siskoni jäi tuijottamaan kalaa. Emoni haukkasi palan kalasta. "Nyt sinun vuorosi Pikkupentu." emoni sanoi nuoleskellen viiksiään. Pikkupentu nuuhkaisi varovaisesti ja söi pienen palan. "Kuvottavaa!" Pikkupentu valitti. "Siihen tottuu. Sinun vuoro Omenapentu." sanoi emoni. Minua alkoi pelottaa kalan maku. Maistoin palan. "Hyvää!" naukaisin maiskutellen. Aloin ahmia lisää kalaa. "Eipäs nyt hotkita." emo torui leikkisästi. Aloin syödä hitaammin, mutta silti innokkaasti. Pikkupentu katsoi minua syrjäytyvä ilme kasvoillaan. *Tämä vaan on niin hyvää.* lohdutin mielessäni. Kalaa oli vielä paljon jäljellä, kun mahani oli täynnä. Nyökkäsin ja emo söi loput. Nuolin viiksiäni ja suupieliäni. Ateria sai minut uniseksi. Pääni kupsahti pehmeästi maahan ja nukahdin.

Vastaus:

Saat 15 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 21:22
Omenapentu

Tarina 3

Unikkosydän


Kävelin kohti päällikön pesää. En edes pysähtynyt vaan tottuneesti menin sisään. "Herätys unikeko!" kuului ääni ja minua tökki käpälä. Näkökenttä sumeni. Aukaisin silmäni. Pikkupentu istui vieressäni. "Mitä nyt?" naukaisin väsyneesti. "Mennään kuulemaan lisää Perhonsiivestä Valovirralta!" Pikkupentu ehdotti. Pomppasin heti pystyyn. "Joo!" naukaisin todella innoissani. "Antakaa Valovirralle lepoa." kuului emomme ääni. Hän oli herännyt keskusteluumme. "No mitä me sitten tekisimme?" Pikkupentu kysyi. "Kunhan olette leirissä, ettekä häiritse ketään, voitte päättää itse." emoni sanoi. Lähdimme ulos pentutarhasta. Juoksimme ympäri leiriä katsomassa paikkoja. Suljin silmäni kun tuuli alkoi tuivertaa turkkiini juostessani. Törmäsin johonkin kissaan. "A, a, anteeksi." sopersin soturille, johon olin törmännyt. Hän oli kaunis valkoinen naaras. "Ei se mitään Omenapentu. Sellaista sattuu." soturi sanoi. "Mikä sinun nimesi on?" kysyin. "Unikkosydän. Ja olen varapäällikkö." hän sanoi. Nyökkäsin. "Sinun ehkä kannattaisi palata emosi luo." Unikkosydän jatkoi. Nyökkäsin uudelleen. "Nähdään huomenna!" hihkaisin ohi mennessäni. Tepsuttelin kohti pentutarhaa. *Unikkosydän oli mukava varapäällikkö.* ajattelin tullessani pentutarhasta sisään. Pikkupentu oli jo siellä makaamassa emomme vatsassa nukkumassa. "Missä olet ollut?" emo kysyi. Nyökkäsin väsyneenä ja käperryin yöunille, sillä en jaksanut vastata emoni kysymyksiin.

Vastaus:

Saat 15 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 21:21
Voisiko ylläpito poistaa äskeisen kiitos :D

Vastaus:

Asia selvä!

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 20:33
Omenapentu

Tarina 2

Päiväunet


Katsoin emoani kiiltävin silmin. "Valovirta kertoi meille tarinan Perhonsiivestä!" Pikkupentu sanoi hyppien innoissaan. "Mukavaa. Mutta nyt päiväunille." emoni sanoi. "Mutta kun ei väsytä!" intin vastaan. "Höpsistä." emo sanoi. Hän kietoi häntänsä pentujen ympärille ja veti ne hellästi pois klaaninvanhimpien pesältä. Menimme pentutarhaan. Sitten emomme kävi kyljelleen ja käperryin hänen viereensä nukkumaan.

//unta//

Olin virtaavalla joella. Vaikka en tiennyt, mitä tekisin, tuijotin keskittyneesti sen pintaa. Yhtäkkiä käpäläni kauhaisi vedestä kalan ja heitin sen kauas veden rajasta. Kala sätkytteli ja hyppeli. Menin kalan luo ja otin siitä kynsillä kiinni. Sitten tein tappopuraisun. Nostin kalan leukojeni väliin ja aloin kävellä jonnekkin. En tiennyt minne, mutta minusta tuntui itsevarmalta kävellä siihen suuntaan. Pääsin lopultakin leiriin. Jätin kalan muiden riistojen luokse ja kävelin kohti päällikön pesää.

Vastaus:

Saat 10 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 19:54
//keksin siis tässä uuden klaaninvanhimman, toivottavasti ei haittaa j myöskin lisätä sen.//

Vastaus:

Juu!

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 19:53
Omenapentu

Tarina 1

Tarina Perhonsiivestä


Oli ruoka-aikani. Kyyriskelin emoni suojassa juomassa maitoa. Siskoni Pikkupentu nuoli suunsa puhtaaksi. "Mennään ulos!" Pikkupentu ehdotti. "Joo!" vastasin innokkaasti. Yhdessä lähdimme ulos pentutarhasta. Katsoimme sotureita, jotka palasivat rajapartiosta. "Tuuliklaanin rajalla kaikki hyvin." ilmoitti yksi sotureista meidän isällemme Karviaistähdelle. Samalla tuli toinen partio, metsästyspartio. He kantoivat suussaan kalaa. Se haisi yököttävälle. "Hirveä lemu! Tuskin on maitoa parempaa." Pikkupentu päivitteli. Olin siskoni kanssa samaa mieltä. Nyökkäsin. Sitten valitsimme suunnan kohti klaaninvanhimpien pesää. Siellä oli vain yksi vanhus Valovirta, koska hänen kumppaninsa Juovahäntä oli kuollut. Pompimme innokkaina Valovirran luo. "Kerro meille joku tarina!" Pikkupentu pyysi. Vanhus alkoi kehrätä. "No minkähän tarinan kertoisin teille?" Valovirta sanoi pohtivaisesti. Hypimme innosta. "Kerro meille uusi tarina Haukkahallasta!" Pikkupentu naukui innoissaan. "Joo!" sanoin innoissaan. Valovirta otti mukavamman asennon sammaleillaan. Pennut hiljenivät ja katsoivat vanhusta keskittyneesti. "Haukkahalla oli Tiikeritähden pentu. No, tiesittekö, että Haukkahallalla oli myös sisko?" Valovirta aloitti. "Oliko oikeasti?" Pikkupentu kysyi. Valovirta nyökkäsi. "Perhonsiipi oli Jokiklaanin parantaja. Ja vaikka hän olikin yksi parhaimmista parantajista, hän ei uskonut Tähtiklaaniin." Valovirta sanoi. Minun ja siskoni silmät suurenivat hämmästyksestä. "Mutta eikö parantajien pidä uskoa Tähtiklaaniin?" kysyin. "Haukkahalla oli laittanut vastoin Perhonsiiven tahtoa yöperhon siiven Perhonsiipeä edeltävälle parantajalle Mutaturkille, jotta tämä katsoisi sen enteeksi. Ja lankaan meni." Valovirta selitti. Minä ja siskoni katsoimme toisiamme hämmästyksestä ihmeissään. "Mitä sitten kävi?" Pikkupentu kysyi. "Kukaan ei tiennyt Perhonsiiven olevan uskoton Tähtiklaaniin. Hänen yksi paras ystävä Lehtilampi Myrskyklaanista auttoi hänelle kertomaan Tähtiklaanin ilmoitukset, sekä opettaa Perhonsiiven oppilasta Pajuhohdetta Tähtiklaaniin liittyvissä asioissa. Lehtilampi oli Perhonsiivelle kuin sankari." Valovirta kertoi. Olimme hiljaa siskoni kanssa. Sitten kuului ääni. "Siinähän te olette Pikkupentu ja Omenapentu! Nyt teillä olisi päiväunien aika." joku sanoi. Käännyin ja näin edessäni emoni.

Vastaus:

Saat 18 kp:ta!

Nimi: Pilvi

17.08.2019 18:59
//Pihlajatassu on näissä tarinoissa vielä pentu//

Joten.
Luku 1
Sinipentu

"Tule leikkimään Sinipentu!" huusin pentutarhan jossa Sinipentu kyyhötti aran näköisenä.
"Ei! En minä halua!" huusi Sinipentu minulle takaisin ja käpertyi kerälle niin että Sinipentu näytti pieneltä siniseltä kasalta.
Pyöräytin silmiäni, ja lähdin suostuttelemaan Sinipentua.
*No, onhan tämä hänen ensimmäinen kertansa pentutarhan ulkopuolella.* ajattelin.
*Tovi siinä meni, mutta ainakin Sinipentu suostui.* ajattelin.
"Mikä tuo on?" Sinipentu kysyi minulta silmät apposen ammollaan.
"Se on soturien pesä." sanoin kyllästyneesti. Tälläistä kysymyksiä Sinipentu oli kysellyt minulta koko ajan.
"Oikeasti?" Sinipentu kysyi vieläkin yhtä kummastuneen kuuloisena.
Kierroksellamme leirissä esittelin Sinipennulle paikkoja, kuten parantajan pesän, joka ei ollut mennyt kovin hyvin, sillä Ututäplä oli häätänyt Sinipennun ja minut ulos.

//meni motivaatio kirjoittaa tätä tarinaa, joten katkaisen nyt//

Vastaus:

Saat 11 kp:ta! (En kirjoita tämän pitempiä vastauksia, että voin vastat mahdollisimman moneen päivässä)

©2019 soturinet - suntuubi.com